Päätimme lähteä kellumaan traktorin sisäkumin päällä Don det:in saaren edustalle. Koska päivä oli heti aamusta varsin kuuma, olimme pakanneet mukaan reilusti vettä, aurinkorasvan ja huivit pään suojaksi. Paapu kävi ostamassa myös muutaman beerlaon. Niihin minä päätin olla kajoamatta pienimuotoisten vatsanväänteiden takia. Yritin lepuutella vatsaani jo aamupalalla ottamalla vain kevyen patongin ja banaanipirtelön.
Vuokrasimme Don det:in "keskuskadulta" tubeiluun tarvittavat traktorin sisäkumit (10 000kip/ vuorokausi) ja suuntasimme kohti saaren kärjen uutta satamaa. Lähdimme kellumaan lämpöisessä Mekongissa saaren itäpuolta kohti vanhaa satamaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja vesi joessa virtasi linnunmaidon lämpöisenä tubingrenkaidemme alla. Ajoittain ohi ajeli pitkähäntävene kuljettaen paikallisia kalastamaan tai tuoden lisää turisteja saarelle. Päästiinpä me, joessa lilluvat valkonaamat jopa ikuistumaan muutamien japanilaisturistien kamerallekin. Tubeilussa kannattaa katsoa etukäteen kartasta reitti. Melko lähellä Don det:iä on nimittäin muutamia vesiputouksia. Lisäksi veden virtaus voi olla paikoitellen hyvinkin voimakasta. Sain itse kokea veden virran voiman käydessämme renkailla eräällä pienellä saarella Don det:in edustalla. Paapu oli jo aivan saaren lähettyvillä, kun minä jumiuduin virtauskohtaan. Yritin epätoivoisesti kauhoa vettä käsilläni ja tuntui ettei rantaviiva lähestynyt yhtään. Tilannetta ei yhtään helpottanut mieletön naurukohtaus, joka syntyi Paapun aloitteesta hänen katsoessaan epätoivoista räpiköintiäni. Kaikesta huolimatta saimme lilluttua saaren itäisen reitin jo puoleen päivään mennessä. Kävimme välissä ravintelissa limskalla ja ananaksilla. Juttelimme erään kalassa olleen länkkärin kanssa. Hän kertoi yrittävänsä saada Mekongista päivän aterian. Baarin henkilökunnan oli tarkoitus valmistaa kalasta ateria nälkäiselle reissaajalle. Meidän kelluntatauon aikana ainakin näytti siltä, että herra taisi jäädä nälkäiseksi.
Kävimme hakemassa katukioskista Samosa nimiset "piirakat". Olin syönyt jo aamupalan jälkeen yhden banaani Samosan. Tämän mainitsen sen takia, että myöhemmän illan tapahtumat saattavat pohjautua tähän piirakkaan :) Syötyämme pientä välipalaa päätimme lähteä tubeilemaan saaren länsipuolelle. Siellä virtaukset olivat paikoitellen hurjemmat kuin itäpuolella, emmekä aluksi tuntuneet pääsevän mistään matkaan. Jouduimme menemään maitse pahimpien virtauskohtien ohi. Vesi näytti likaisemmalta täällä saaren länsipuolella, eikä renkaan päällä lilluminen enää tuntunutkaan niin houkuttelevalta. Päätimme kuitenkin kellua virtaa pitkin omalle bungalowille. Olimme yhtä mieltä siitä, että kellumiset oli tältä päivältä kelluttu. Levähdimme pitkän tovin bungamme riippukeinuissa.
Tämän jälkeen meikäläisellä vaihtui toinen vaihde päälle. Yhtäkkiä iski todella kova väsymys ja voimattomuuden tunne. Sen jälkeen tuli oksettava olo. Aluksi ajattelin tämän johtuvan auringosta, mutta useampien vatsalaukun/ suolen tyhjennyssessioiden jälkeen ymmärsin, että ehkä Samosa tai likainen Mekongin vesi oli tehnyt tehtävänsä. Kiittelin itsekseni hyvää vessalla ja käsisuihkulla varustettua majoitustamme. Näitä ääniä ei peittäisi edes edellisen majoituksen lattiareikävessan takana olevat possut :) Ajoittain istuessani pöntöllä tyhjennyksellä, samalla oksun lentäessä kaaressa vessan lattialle ajattelin ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Tästä oli se kaikki kaukana :)
Paapu kävi hakemassa mulle "Maman" tytöltä kasan pillereitä. Tyttö tuli oikein itse tuomaan lääkkeet minulle. Hän kertoi käyttävänsä itse samaa lääkeyhdistelmää vatsataudin iskiessä. Tätä ennen Eemeli oli käynyt kyselemässä lääkkeitä myös marketeista (toimivat apteekkeina), mutta kukaan ei ollut osanut neuvoa mistä löytää lääkettä. Sairaala olisi kuulemma Don Khon:in saaren puolella ja sinne pääsisi scootterilla todellisen hädän iskiessä. Neuvona voisinkin vinkata ostamaan vatsalääkkeet valmiiksi esimerkiksi Thaimaan puolelta. Suomalaisten mökkimatkaajien vakiovarustuksella, imodiumilla ei täällä tee yhtään mitään. Olin ottanut tytön tuomat lääkkeet (varmaan 7 kpl), eikä niistä tuntunut aluksi olevan apua. Samaan aikaan Paapu valloitti Don det:in katuja etsien itselleen jotain pientä purtavaa. Hän törmäsi tuttuun länkkäriin ja tämän seurassa olevaan Laoslaiseen mieheen. Nämä neuvoivat Paapua ostamaan marketista Ora sol- nimistä veteen sekoitettavaa nesteytysjauhetta. Pussi sekoitettiin yhteen litraan vettä. Juoma oli melko karmaisevan makuista oranssia lientä, mutta lähes ensimmäisestä kulauksesta lähtien se tuntui jollakin mystisellä tavalla auttavan. Sitten oloni rauhoittui sen verran, että sain otettua yöunet. Paapukin tuli jossain vaiheessa Don det:in yöstä ja kävi nukkumaan mutustettuaan ensin vähän sipsiä huuleen. Vaan ettepä arvaakaan mitä tapahtui kello kuudelta aamulla? Silloin oli vuorostaan Paapun aika nauttia Samosan aikaansaannoksista. Onneksi minä kokeneena konkarina osasin neuvoa heti nauttimaan Ora sol:ia ja unohtamaan veden ja kaiken muun. Näytti siltä, että Eemeli selvisi tästä taudista vähemmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti