Nukuimme yömme kuunnellen naapurin tädin voihkintaa. Lukuisista eri voihkintakerroista voisi päätellä suhteen olevan vielä melko tuore:) Vinkkinä kaikille romanttiselle päälle virittäytyneille voisi sanoa tästä kokemuksesta viisastuneena, että seinät täällä ovat todellakin paperia. Myöskään vain hyttysverkoin suojatut ikkunat eivät ole äänieristettyjä. Korvatulppia mukaan siis. Itselläni uni olisi maittanut oikeastaan vasta aamuyöstä, jolloin oli viileämpää. Meidän piti kuitenkin herätä jo klo 7.00 palauttamaan scootteria ja hakemaan rinkkamme.
Klo 8.00 piti lähteä minibussi kyytimme Paksesta kohti Don det:iä. Varasimme edellisenä iltana eräästä ravintolasta Paksen keskustassa liput tähän minibussiin. Liput maksoivat hiukan enemmän (60 000kip) kuin bussiaseman kautta omatoimisesti kulkiessa. Erotus oli kuitenkin niin vähäinen, että tuk tuk keskustasta bussiasemalle olisi varmasti tullut kalliimmaksi. Minibussi osoittautui olevan isohko bussi täynnä porukkaa. Heti ensimmäisenä pisti silmään, että suurin osa bussin matkustajista oli brittinuoria noin 18- vuotiaita. Siinä jo ehdin hetken miettiä, että mihinhän sitä oltiin päätymässä. Nämä nuoret olivat ilmeisesti opettajiensa kanssa jollakin luokkaretkellä tai vastaavalla. Sen ymmärrettyäni oloni oli jossakin määrin helpottunut. Bussimme lähti lähes 45 minuuttia myöhässä. Luulen tämän johtuneen siitä, että bussi oli aivan täynnä ja osa rinkoista jouduttiin kiinnittämään bussin katolle. Toivoimme hartaasti, etteivät rinkkamme tipahda matkan varrella jonnekin keskelle ei mitään. Bussi jätti meidät mantereen puolelle Nakasong:in kylään lähelle satamaa. Sieltä nappasimme pitkähäntäveneen (15 000kip) Don det:ille. Vene lastattiin täyteen länkkäreitä ja lähdettiin kohti saarta. Venematkalla sai huomata, miten laaja Mekong onkaan. Vesi joessa oli väriltään vihertävän harmaata, eikä se näyttänyt kovin puhtaalta. Matkalla näkyi lukuisia pieniä saaria. Don det:ille saavuimme kaikenkaikkiaan noin tunnin myöhässä.
Don det:ille saapumisen jälkeen lähdimme etsimään sunset bungaloweja. Olimme ajatelleet majoittua saaren länsipuolelle, jotta saisimme nauttia auringonlaskuista. Länsipuolen bungat olisivat myös aamuisin todennäköisesti viileämpiä kuin itäpuolen majoitusvaihtoehdot aamuaurinkoineen. Olimme etukäteen kirjanneet ylös asioita, jotka majoituksessa olisi hyvä olla kunnossa. Näitä ilmeisesti liian korkeita kriteereitä täyttävää majoitusta ei lukuisista yrityksistä huolimatta onnistuttu saamaan. Meidän piti valita majoitus halvan hinnan (20 000kip), maiseman ja hyttysverkon perusteella. Bungalowin terassilla oli valmiiksi kiinnitettynä kaksi riippukeinua. Niissä me makoilimme ja katselimme lumoutuneina Mekongilla lipuvia pitkähäntäveneitä auringon laskiessa. Tässä kirjoittaessani lisäviihdettä puolestaan tarjoavat voimistuneen Mekongin virran varaan joutuneet tubeilijat.
Saarelle saapumisen jälkeen kävimme syömässä hyvät kalat ja ranskikset. Ravintolalla oli tarjota viihdettä ihanan nakuilevan pikkupojan muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti