Tänään oli siitä hieno ja erikoinen päivä, että emme olleet suunnitelleet varsinaisesti mitään ohjelmaa. Olin myös pitänyt edellisenä päivänä ensimmäisen täysin kaljattoman päivän. Olimme kuitenkin pelailleet baarilla Jonesin, Tuukan ja Mumskun kanssa uutta hyvää noppapeliä myöhälle yöhön; viisitonnista.
Muistiinpanot säännöistä:
Plus-/miinuspisteitä tulee
ykkösistä (100)
vitosista (50)
kolmesamaa 1-5 (nr.*100)/6 (-600)
pieni-/isosuora (1200/-1500)
Viisi vitosta (5000).
Viisi noppaa, ja pisteet lasketaan, kun lopetat.
Jos et lopeta, vaan heität "tyhjiä" noppia, menee kierros nollille jollei mitään tule.
Saat jatkaa niin kauan kuin on pokkaa.
Jos kaikki 5 pistenoppia, saat heittää kaikki uudelleen ja kerryttää lisäpisteitä, mutta sama nollille meno sääntö pätee kokonaispottiinkin.
Eka joka saanut 5000 voittaa.
Unihiekat tuli hierottua bungalowin riippukeinussa kirjaa lueskellen ja Musea kuunnellen. Aamupalan jälkeen ajattelimme lähteä selvittämään meistä n. 1/5 rannanmitan päässä olevan mystisen leirin syytä. Leiristä oli toissayönä kuulunut musaa ja viimeyönä näkynyt valkokankaan tapaista heijastusta. Tuukka, Santtu ja Eve olivat vuorostaan tänään menossa kalastajakylälle Jouluostoksille ja käppäilimme samaa matkaa tuolle mysteerialueelle. Selvisi, että siellä oli hipahtava seurue nauttimassa saarielämästä nuotion ääressä nykytekniikalla varustettuna. Rannan takana oli kuulemma jokin kuuma lähdekin ja tubeilurenkaatkin olivat matkassa.
 |
| Mysteerileiri häämöttää. |
Mysteerin ratkettua lähdimme pelailemaan paikallista sulkapeliä. Sitä pelataan eräänlaisella sulkavieteriyhdistelmällä, jota syötellään lyömällä tai potkimalla toisille. Vedessä pelattuna saa tehtyä luonnollisesti hienoja syöksyjäkin.
Tämänjälkeen päätimme korkata BHGH:n "urheilukentän". Petanquekenttä oli hieman päässyt rehevöittymään, mutta ei onneksi liikaa. Tiukka peli siitä tulikin ja viimeinen sarja ratkesikin vasta viimeisillä heitoilla. Mumsku heitti viimeisen pallonsa lähimmäksi, mutta sain kilkattua sen onneksi vielä sivuun.
Urheilukentällä tuli armoton hiki. Ei siitä syystä, että petanque olisi ollut liian rankka laji jokusen viikon lomailun jälkeen, mutta lämpö auringonpaisteessa keskellä viidakkoa sijaitsevalla urheilukentällä on melkoinen. Lähdimme siis virkistäytymään rannalle. Mumsku jäi lukemaan ja ottamaan aurinkoa ja minä lähdin snorklaamaan. Snorklailin kauemmaksi, kuin millään aikaisemmilla kerroilla olimme menneet. Löysin paikan, jossa oli TODELLA paljon ja suuria (helposti parin hengen aterian kattavia) kaloja parvittain. Paikalla oli myös jättikokoisia simpukoita. Olin kuitenkin snorklaillut tänne kauas myötävirtaan, joten paluumatka kävi kuntoilusta. Olin kyllä tiedostanut, että paluu tulisi olemaan vastavirtaan, mutta halusin nähdä, mitä vielä etäämmältä löytyisi, kun Joneskin oli maininnut paljon kaloja sisältävästä alueesta pidemmällä rantaa. Tällä kertaa se kannatti.
Snorklauksen jälkeen lounastimme, luimme kirjoja ja päätimme sitten kokeilla petanquea rannalla. Siellä voisi kuumuuden iskiessä pulpahtaa välillä veteenkin. Petanquekaveriksi tuli paikallinen tyttö, joka osasi kirjoittaa rantahiekkaan Khmerikielen lisäksi myös joitakin englannin kielisiä sanoja. Koulut Kambodzassa tuottavat näköjään nykyään tulosta (toisin kuin Pol Pot:n aikaan 80-luvulla, kun koulut lopetettiin opiskelun turhanpäiväisyyden vuoksi ja laitettiin ihmiset maalle töihin "vielä tasavertaisemman" kaupunkilaisluokan hyväksi). Seuraan liittyi kohta pari paikallista pojanvekaraakin, jolloin peli tosin muuttui sekoiluksi ja päätimme viheltää sen poikki.
Tutut Aussit Ana ja Joshkin tulivat pyörähtämään rannalla päiväretkeilynsä ohessa. He olivat käyneet saaren putouksillakin, mutta putoukset olivat kuulemma olleet tähän aikaan vuodesta aika kuivat. Pallottelimme vielä hetken sulkaa ja testasin snorklausta auringon laskiessa. Nyt makoilemme öljylampun valossa riippukeinuissamme. Kai sitä kohta voisi siirtyä parin rentouttavan pastisryypyn siivittämänä ravintolan kautta baarin puolelle.
-Paapu
Baarin puolella pelailtiin taas viittäsataa ja peloteltiin guesthouselle hetki sitten saapuneita suomalaistyttöjä. Tytöt olivat kuumottuneita kaikista kertomistamme rottajutuista. Tytöt nukkuivat dormissa lähellä meidän bungalowia, jossa kerroimme rottien käyneen keksipaketilla. Aluksi neitien toimintasuunnitelmaan kuului ilmeisesti valvoa koko yö baarilla ja valvoa rottien mahdollista hyökkäystä, mutta väsy taisi viedä naisista voiton ja he lähtivät paljon ennen meitä dormilleen. Jäimme lopuksi Jonesin kanssa kolmisin baariin. Pelailimme vielä useamman pelin ja keskustelimme henkeviä mm. BHGH:n tulevaisuudesta. Jossain vaiheessa huomasimme kellon olevan yli 12, joten Joulu oli tullut. Kuuntelimme Jonesilta löytyvän Joululauluvalikoiman (2 kappaletta) läpi ja skoolasimme Joululle. Jossain vaiheessa ymmärsimme siirtyä yöpuulle "hiljaiseen" tuuliseen Jouluyöhön.
-Mumsku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti