keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Päivä 10. Kratie, Koh trong kirj. Mumsku

Aamulla herättiin virkeinä klo 7.00 ja lähdettiin aamupalan kautta Koh trong:in saarelle katsomaan tätä Lonely planet:in määrittelemää Kambodzan tulevaa Don det:iä. Pitkähäntävene lähti saarelle joen varresta läheltä Heng Heng guesthousea. Matkaa saarelle oli vain noin kilometrin verran. Mitään erillisiä aikatauluja ei veneellä tainnut olla. Guesthouse:n vastaanotossa työskennellyt poika kertoi viimeisen veneen lähtevän saarelta takaisin klo 17.00. Ilmeisesti myös tämän jälkeen saarelta pääsisi suht helposti pois, mikäli maksaisi jollekin yksittäiselle venekuskille kyydistä. Aluksi suunnitelmiimme kuului jäädä yöksi Koh trong:ille.  Saaren vähäisten majoitusvaihtoehtojen takia varasimme kuitenkin Heng heng:istä toisenkin yön. Saarella olisi ollut mahdollista majoittua jonkun paikallisen perheen luona tai maksaa itsensä kipeäksi eräällä resortilla yöpymisestä.


Saarelle saapuessa fiilis oli vähän kun olisi rantautunut aavikolle. Hiekkaa oli pitkälti ennen varsinaisen saaren alkamista. Varmaankin sadekaudella näky saaren edustalla olisi aivan erilainen. Saarella sai vuokrata polkupyörät 1$/ nenä hintaan. Niillä oli helppo ajella saaren ympäri. Pyörien vuokrauspisteeltä saimme myös saaren kartan, johon pyöräilyreitti oli merkitty. Saarella asui monia paikallisia perheitä ja taisi siellä yksi koulukin jopa olla. Perheillä oli kanoja, possuja, hanhia, lehmiä, hevosia ja vesipuhveleita. Autoja ei saarella ollut. Elämä saarella näytti mielenkiintoiselta. Paikalliset lapset vilkuttelivat meille leikkiensä lomasta ja jotkut halusivat jopa koskettaa meidän vaaleata hipiää.





Saaren länsipuolella, lähellä kelluvaa kylää, kävimme uimassa. Eipä tuo lämmin vesi kauhean kauaa virkistänyt, mutta auttoipa se ainakin pieneksi hetkeksi. Oikaisimme erään peltotien kautta takaisin saaren itäpuolelle. Kohtasimme matkalla pellon reunassa istuskelevat työmiehet. He ilmeisesti olivat viettämässä siinä ruokataukoaan. Eihän lounas olisi ollut mitään ilman miesten keskuudessa kiertävää riisiviinapulloa. Yksi miehistä taputti vieressään maassa olevaa heinätukkoa ja pyysi meidät tällä eleellä mukaan ruokatauolle. Istuimme miesten kanssa heinien päälle ja aloimme tehdä tuttavuutta ilman yhteistä kieltä. Paikalle saapui myös naisia ja lapsia. He olivat mahdollisesti kaikki samasta suvusta tai ainakin samasta kylästä.


Ei kulunut kauaakaan kun yksi miehistä tarjosi Paapulle pientä snapsilasia täynnä riisiviinaa. Miesten hilpeätä menoa katsellessa pitihän sitä paikallista herkkujuomaa sitten itsekin maistaa. Olen mielestäni aika valikoiva viinan maun suhteen. En yleensä pidä mistään "kotipolttoiselta" maistuvasta alkoholista, mutta tämä oli mielestäni ihan juotavaa. Snapsien jälkeen miehet halusivat kohteliaasti tarjota meille samaa ruokaa mitä itsekin söivät. Yksi miehistä asetti lusikkaan eräänlaisen vaalean kimpaleen jotakin. Tämän jälkeen hän tarjosi sitä Paapulle. Aluksi Paapu yritti kieltäytyä, muttei kehdannut viedä kieltäytymistään loppuun vaan nappasi reippaana poikana suuhunsa tämän kimpaleen ja mukana lusikassa olevan liemen. Yritin häneltä kysellä moneen kertaan mitä ruoka oli, jotta osaisin itse kieltäytyä valehtelemalle etten syö ollenkaan lihaa, mutta eihän Paapu osanut sanoin kuvailla mitä hän oli juuri suuhunsa pistänyt. Jälkeenpäin hän oli sitä mieltä, että ainakin se jotain eläintä oli ollut :)



Siinä viettäessämme aikaa eräs nainen pikkutyttö sylissään pyysi minut pois miesten ringistä istumaan heidän kanssaan heinien päälle sivummalle. Siinä me sitten kolmistaan vertailimme ihojemme eri värejä. Nainen näytti tytön iholla olevia pieniä punaisia näppylöitä ja yritti ilmeisesti kovin selittää minulle mitä ne olivat. En ymmärtänyt mistä tytön näppylät olivat tulleet, mutta ajattelin niiden mahdollisesti johtuneen hyttysistä. Opimme tämän kohtaamisen aikana paljon uusia kambodzalaisia sanoja, mutta ne tulivat ja menivät. Ei vanhat koirat enää opi uusia temppuja :(


Meille tarjottiin myös jotakin vihreätä, hiukan päärynän näköistä hedelmää. Ennen maistamista ajattelin tämän automaattisesti maistuvan makealta, mutta maku olikin melko mieto ja hivenen kirpeä. Hedelmän kanssa tarjottiin jotakin maustetta. Se maistui suolaiselta ja kirpeältä, vähän kuin sitruunapippurilta. Tämä makuelämys oli mielestäni kokemisen arvoinen. Tuskinpa olisi moista tullut ikinä muuten maistettuakaan. Tämä kohtaaminen paikallisten Koh trong:ilaisten kanssa oli hauska ja varmasti ikimuistoinen.


Saarella törmäsimme myös hiukan iäkkäämpään amerikkalaiseen reppureissaaja pariskuntaan. He olivat arviolta noin 70- vuotiaita. Heidän juttujansa kuunnellessa tuli sellainen fiilis, ettei ikä ollut heille laisinkaan este matkustaa ja nähdä maailmaa. Pariskunta oli kaiken kaikkiaan matkustellut kolme vuotta Aasiassa. He tuntuivat olevan luonteiltaan varsinaisia maailmanmatkaajia. Pariskunta antoi meille joitakin vinkkejä Siem reap:iin tulevaan Angorin temppelialueiden valloittamiseen.

Varasimme guesthousen alakerrasta bussiliput seuraavalle päivälle välille Kratie- Siem reap (12$/nenä).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti