Edelisenä päivänä olimme seurailleet Samun kanssa naapuripubin bambuterassin kattoparruja ja terassien välisilä lankoja kulkureitteinään käyttävää rottaa. Jossakin välissä yksi lepakkokin lensi katoksemme ali meidän riippukeinujemme päältä. Pubissa sattui olemaan myös yksi Suomalainen, joka oli seuraavaksi suuntaamassa kahdeksaksi päiväksi Koh Tonsain saarelle, jonne me olimme menossa tänään oikein järjestetyllä Tuk-Tuk päiväretkellä. Ajatus ensimmäisestä järjestetystä päiväretkestä oli kaikkien seikkailujen jälkeen ihan jees, olisihan se helppo ja vaivaton tapa tutustua moneen paikkaan yhden päivän aikana. Vaikkakin jälkeenpäin jäi sellainen maku, että kyllä se olisi nytkin ollut parempi vaihtoehto vain kysellä käymisen arvoiset paikat ja lähteä jo valmiiksi vuokraamillamme skoottereilla suuhaamaan mestoille. Olisi sitten vapaus jäädä johonkin pidemmäksikin aikaa halutessaan. Ja Tonsaille olisi varmaan tullut ainakin yhdeksi yöksi jäätyäkin.
Päiväretkemme ensimmäinen kohde oli suolapellot. Siellä ei nyt ollut suolaa. Sitä putsattiin. :D
Toinen kohde oli luola. Siellä oppaanamme toimi 13 vuotias sujuvaa englannin kieltä (parempaa kuin varmaan yksikään meistä 13v:nä) puhuva Kambodzalaispoika. Oli varmaan jonkun kerran ollut tekemisissä länkkäreiden kanssa. Liekö tämäkin lapsi aloittanut työuransa minkä ikäisenä. En tullut kysyneeksi, onko hänellä aikaa kouluunkin, mutta kyllä Kambodzassa kouluja tuntui kuitenkin pienemmistäkin paikoista jo hyvin löytyvän.
Opas näytti meille luolassa kaksi reittivaihtoehtoa, helpomman ja vaikeamman. Vaikeampi oli kalliossa oleva kolo, jossa olisi ötököitä, liukkaita kallioita ja suuria droppeja. Emme halunneet kuolla, joten valitsimme helpomman. Vaikeampi oli puolittain vitsi, vaikka oppaallemme sieltä oli kyllä mennytkin. Haljenneen kallon ja putoamisen hän oli kuulemma luolassa nähnyt, "But just once" ja nauroi päälle.
Helpommassakin tuli meille kokemattomammille luolaseikkailijoille yhdessä kohtaa stoppi. Jyrkkä kallio laski pimeyden uumeniin. Opas kysyi meiltä vain; "Can you do it in the dark". Halusimme kuitenkin nähdä mitä meitä odottaisi ja valaisimme kolon Samun kännykän valolla. Valaistuna putous oli noin 4 m ja taaempana näkyi pohjaton kuilu. Kuvitelma siitä mitä kävisi, jos sattuisi lipsahtamaan teki kohdasta jännittävän. Ajattelin, että kyllä meitsi tuosta menee, mutta mitenköhän likat ja pyysin tulla vilkaisemaan. Neljäs ryhmäläisemme italialainen nainen tuli katsomaan koloa ja asteli jännityksen sekaisena oppaan opastamana alas. Menin itse seuraavaksi, eikä alasmeno teknisesti ollut kovin paha. Jäin alas passiin, jotta saisin vähän kopattua jonkun mahdollista pudotusta. Samukin mietti, että mitä hän nyt tässä oikein kuumottelee, kun likkakin on jo alhaalla ja tuli perässä. Viimeisenä ohjattiin alas Mumsku, joka tuli myös näppärästi.
 |
| Teknisesti ei niin paha, mutta ilman kameran salamaa pimeässä mieli tekee oman tehosteensa. |
Luolan lopussa oli kohta, jonka yli meni 3-4 m pitkä lankku. Lankun alla näytti olevan pelkkää tyhjää. Lankun päällä vajaan metrin yläpuolella meni bambukeppi, josta voisi pitää kiinni, kun hinaisi itsensä lankkua pitkin rotkon yli. Ajattelin, että No way! Tämä on kuin jostain Indiana Jones pätkästä! Mietin, että saisinko kasattua itseni ja mentyä yli ja vaikka saisinkin, niin joutuisiko jotkut palaamaan killerireittiä takaisin, vai tulisivatko perässä? Menin lähemmäs rotkoa ja huomasinkin sen värähtävä, se oli täynnä vettä. Vesi ulottui parinkymmenen sentin päähän lankusta. Mikä helpotus! Kaikki fiilistelivät ja nauroivat, varmaankin tajutessaan ainakin säilyvänsä hengissä.
 |
| Vettähän se vain oli! |
Kolmantena kävimme pippuri- ja hedelmäfarmilla.Oltiin niinsanotusti niin kaukana, kuin pippuri kasvaa. Italialaisen mukaan heillä ei ainakaan pippureita kasvatettaisi ja kuulemma ranskalaiset huippukokit käyttävät vain Kambodzassa kasvatettua pippuria.
 |
| Niin kaukana, kuin pippuri kasvaa. |
Viimeisenä menimme Koh Tonsaylle. Se oli rauhallinen levyttelysaari. Siellä olisi ollut mukava viettää ainakin yksi iltakin auringonlaskua katsellen, mutta olimme valinneet päiväretken. Edellisenä iltana näkemämme suomalainenkin oli jo saapunut saarelle. Pääsimme kuitenkin taas parin päivän tauon jälkeen lilluskelemaan meressä ja se teki gutaa. Testattiin myös ensimmäistä kertaa paikallista jousisulkapalloboltsi mätkintä peliä. Italialainen ei antanut päiväretkisuunnitelmankaan ja hotellivaraustensa häiritä, vaan ilmoitti veneemme tehdessä lähtöä, että hän jäisi tänne. :D Satamaan saavuttuamme Tuk-tuk kuski joutuikin soittamaan vaikean puhelun ja antamaan puhelimen minulle, jotta matkanjärjestäjä uskoi, että yksi lammas oli jäänyt nyt ihan tahallisesti pois laumasta.
Auringonlasku katseltiin Tonsain sijaan rapumarketilla. Sieltä sai myös Kambodzalaiset pippurit reilusti halvempaan torihintaan, kuin mitä ne olisivat pippurifarmilla maksaneet. Loppuilta meni hieman luksuksemmassa Guesthousessamme bilistä pelaillen ja valioliigaa katsellen.
Jos matkakärpänen iski, niin:
tästä on helppo aloittaa ;D
Tai voihan sitä:
himassakin hauskaa pitää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti