Aamulla pohdin itsekseni sängyssä, oliko tuuli tyyntynyt sen verran että pääsisimme pitkähäntäveneellä saaren toiselle puolelle. Toinen ei niin mieluinen tapa päästä Sihanoukvilleen lähtevään veneeseen, olisi ollut viidakkopatikointi rinkat selässä. Itselleni tämä olisi tuskin ollut aivan mahdoton tehtävä, mutta krapulainen kanssamatkaajani saattoi olla asiasta eri mieltä :) Kävin istuskelemassa vielä viimeisen kerran bungalowin terassille viritetyssä riippukeinussamme. Ihailin vielä hetken pitkää, tyhjää valkohiekkaista rantaa. Tuntui haikealta jättää tällainen paratiisi. Haikeutta lisäsi se, ettei paratiisi luultavasti tulisi enää kauaa säilymään ennallaan. Olen iloinen, että sain käydä tällä rannalla ja BHGH:ssa tässä vaiheessa, kun hotelliketjut ja resortit eivät vielä ole vallanneet rantaa.
 |
| Tämän rannan muistan ikuisesti <3 |
Kävimme maksamassa laskumme, bungan kuudelle yölle, sapuskat ja juomat. Sanoimme ainakin hetkelliset hyvästit Tuukalle, Evelle ja Santulle. He tulivat vielä vilkuttelemaan baarin terassille, kun pitkähäntävene kuljetti meitä kohti saaren toista puolta. Veneessä huomasimme, että merenkäynti oli edelleen valtava. Jossakin vaiheessa veneen kokasta ei näkynyt lainkaan eteenpäin. Näkyi vaan isoja aallon seinämiä vyöryvän meitä kohti. Ajoittain tuntui, että vatsan sisältö olisi yrittänyt nousta kurkkuun saakka. Tein jo itsekseni suunnitelmia mihin oksentaisin, mikäli aaltoava meri veisi voiton. Pääsimme jollakin ihmeen kaupalla pitkähäntäveneemme kanssa lähelle rantaa ja sen valtavia tyrskyjä. Ongelmana oli vielä painavat rinkkamme, jotka piti saada kuivina rantaan. Onneksi venekuskit lopulta saivat rinkkamme kohtalaisen kuivina rannalle ja minä sain polskuttaa itsekseni rinkkojen perässä rannalle. Odottelimme klo 10.00 lähtevää "lauttavenettä" laiturilla, kunnes saimme kuulla, ettei laiva liikkuisi ennen klo 13.00 minnekään. Myöhästyminen johtui luultavastikin valtavasta merenkäynnistä.
 |
| Jäähyväiset rannalle ja BHGH:lle... |
 |
| Takana näkyy meren aallokkoa. |
 |
| Hei hei Koh rong! |
Jouduimme odottelemaan kolme tuntia veneen lähtöä. Yritin katsella kovin ympärilleni, jos olisin vielä kertaalleen nähnyt rapukoira Rapen. Ehkä herra oli silläkin hetkellä uusissa seikkailuissa jossakin päin Koh rongin saarta. Pohdin jälkeenpäin, että jos olisin tavannut Rapen vielä, olisiko kenties käynyt niin, että herra olisikin lähtenyt mukaamme Sihanoukvillen veneeseen. Hyvä näin, vaikka ikävä tätä mainiota koiraa kohtaan on edelleen kova.
 |
| Tämä koiraherra sulatti sydämeni, ikävöin häntä edelleen. |
Kolme tuntia myöhästynyt lauttamatkamme sujui kovasta merenkäynnistä huolimatta melko hyvin. Olin ottanut kaksi matkapahoinvointilääkettä, eikä oksu päässyt yllättämään. Matkapahoinvointilääkkeet olimme ostaneet kambodzalaisesta apteekista (1$). Paapun vointi ei puolestaan ollut kehumisen arvoinen, sillä hän kärsi krapulasta ja jonkilaisesta lämmön noususta. Päästyämme Sihanoukvilleen Paapu kävi kyselemässä mahdollisuudesta liveboard sukelluksiin. Olin pohtinut moneen otteeseen, olisiko minusta osallistumaan moiseen. Koh rongilla koetut venematkat muituttivat minua taas hyvin, ettei minua ole tarkoitettu keikkumaan pitkiä aikoja veneessä. Paapu siis varasi itselleen seuraavalle päivälle yhden yön liveboard sukellusmatkan. Minä suunnittelin jääväni Cinderella bungalowille Otres beachille nauttimaan auringosta. Lähdimme huruttelemaan vuokrascootterilla kohti Otres beachia. Meidän ennalta varaamamme bungalow oli aivan rannan päässä. Ajattelin positiiviesti, että saisin ainakin olla rauhassa ilman ihmisvilinää. Kävimme vielä illalla syömässä grillattua kalaa ja ranskalaisia (5$).Tässä vaiheessa Paapun vointi alkoi jo olla melko huono. Päätimme lähteä ajoissa bungalle nukkumaan, sillä Paapulla olisi aamulla aikainen herätys sukeltamaan. Yön aikana Paapulle nousi korkea kuume ja hän päätti aamulla käydä perumassa sukellukset tältä päivältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti