Heräsin kerran aamuyöstä ja nappasin tutun 1000 mg Paracetamolin naamaan. Aamulla olo oli hontelo, mutta ajattelin, että sukellus kyllä onnistuu, kunhan selviää vain laivamatkoista. Rannikollakin mereen pulahtaessa tunsin kuitenkin oloni aina terveeksi. Laivamatkan makoilinkin botskin gettoblasteria kuunnellen ja nappasin vielä varmuuden vuoksi yhden dropin ennen saarelle saapumista.
Sukellusparinani oli saksalainen mukava heppu, jonka nimeä en nyt muista. Divemasterina toimi pienehkö silmälasipäinen kauttaaltaan tatuoitu ystävällinen jannu, joka osoittautui kaikin puolin todella skilliksi sukeltajaksi. Ryhmässämme oli myös hieman kokemattomampi pariskunta. Etenkin neidin raajojen räpiköinniltä sai olla varuillaan veden alla, mutta hänen parinsa katsoi kuitenkin hyvin hänenkin peräänsä.
Huomasin vasta laivalla kamoja puettaessa, että ensimmäisen sukellukseni märkkärissä oli perseen kohdalla suunnaton reikä. Reikä oli tietty hilpeyttä herättävä läppä, mutta itse olin hieman huolissani sen kylmentävästä vaikutuksesta tautini vuoksi.
Veden alle päästyäni kävi vähän kuten oletinkin; siellä taudista ei ollut tietoakaan. Heti alkuun näimme todella suuren jonkin meduusan tapaisen. Muutenkin kalat olivat tosi kookkaita, 1,5 litran limsapullon paksuisia merimakkaroita myöten. Yksi pallokalakin olisi varmasti pystynyt puhaltamaan itsensä jumppapallon kokoiseksi. Näkyvyys ei ollut parhaita kokemiani, vaikka tyyntä olikin, mutta riittävän hyvä silti. Viime yönä oli ollut täysikuu, joka kuulemma vaikuttaa veden sameuteen. Johtuisikohan kuun vetovoiman aiheuttaman merenpinnan korkeuden vaihteluista, joiden myötä virtaukset muuttuvat. Tai sitten jostain ihan muusta. Sukellus oli jokatapauksessa huippu ja kaloja oli paljon. Pari skorppianikalaa ja täplärauskukin näkyi ainakin.
Sakemanniparillani oli huurustunut maski ekalla dyykillä ja hän sai neuvoksi hieroa siihen ananasta. Se toimi kuulemma loistavasti. Lieneekö lievä happoisuus syynä. Toiseen dyykkiin lähtiessämme virtaus oli todella kova. Jouduimme pitämään pelastusrenkaasta kiinni, jotta emme lähtisi ajelehtimaan merelle. Porukka piti kasata ennen pinnan alle laskeutumista. Divemasterimme sanoi, että pohjaan tulisi mennä nopeasti, jotteivät virtaukset veisi meitä laskun aikana erilleen. Nopeasti menimmekin, mutta pohjassa huomasin, että pariani ei näkynyt missään. Tähyilimme hetken ympärillemme, mutta mitään ei näkynyt. Nousimme pintaan. Myös parillani oli pientä flunssaa, jonka vuoksi hän ei ollut saanut tasattua painetta nopeassa laskussamme ja oli palannut pintaan. Sukelluksen jälkeenkin hän valitteli korvansa suorastaan rapsahtaneen pinnalle noustessa. Minulla ei onneksi sukelluksen lopussa tullutta vilua lukuunottamatta ongelmia tullut.
Lepäilin paluumatkan laivan miehistön yläkannen makuukatoksessa, johon ilmestyi hetken kuluttua muitakin lepäilijöitä. Viimeisen droppinikin otin lähinnä varmuuden vuoksi tulevaa bussimatkaa silmälläpitäen laivan lähestyessä Sihanoukvillen satamaa. Paikallinen denguekuume taitaa kuolla paineesta. Tuli siis sittenkin nähtyä Kambodzan vedenalainen maailma sukeltajankin silmin, WUHUU!
Kamera hajosi pari päivää sitten, joten kuvia ei juuri ole aiemmin otettuja ja paria kännykameralla räpsittyjä lukuunottamatta.
Jos matkakärpänen iski, niin:
tästä on helppo aloittaa ;D
Tai voihan sitä:
himassakin hauskaa pitää!
Lepäilin paluumatkan laivan miehistön yläkannen makuukatoksessa, johon ilmestyi hetken kuluttua muitakin lepäilijöitä. Viimeisen droppinikin otin lähinnä varmuuden vuoksi tulevaa bussimatkaa silmälläpitäen laivan lähestyessä Sihanoukvillen satamaa. Paikallinen denguekuume taitaa kuolla paineesta. Tuli siis sittenkin nähtyä Kambodzan vedenalainen maailma sukeltajankin silmin, WUHUU!
Kamera hajosi pari päivää sitten, joten kuvia ei juuri ole aiemmin otettuja ja paria kännykameralla räpsittyjä lukuunottamatta.
Jos matkakärpänen iski, niin:
tästä on helppo aloittaa ;D
Tai voihan sitä:
himassakin hauskaa pitää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti