Päivä 12. Angkor Watin temppelit, kirj. Paapu

Heräsimme 4:30, jotta näkisimme auringonnousun temppelialueella. Täällä vuorokausirytmi alkaa ja loppuu käytännössä ~3h aikaisemmin, joten henkisesti vastaa sellaista 7:30 herätystä Suomessa. Noudatimme Lonely Planetin ajoitusvinkkejä temppelien kiertojärjestyksessä, jotta välttäisimme turistimassat ja saisimme tutkimusmatkailla mahdollisimman itseksemme.

Ensimmäisenä tutkiskelimme Ta Prohmin Tomb Raider leffastakin tutun temppelin. Tämän temppelin erikoisuutena oli temppelin seinämien ympärille juurensa kasvattaneet puut. Viidakon voimasta vaikuttuneina epäilimme jo heti alkuun, että ihmisen ja luonnon yhdessä muovaama taideteos saattaisi jäädä lempitemppeliksemme. Toisin kävi.

 

Tomb Raider entrace

Miltä planeetalta?

Seuraavaksi siirryimme "The temppelin", itse Angkor Watin pariin. Pahimmat turistimassat olisivat Lounarin mukaan jo siirtyneet auringonnousun seurailun jälkeen muiden temppelien pariin, vaikka päätemppelillä olisi kuitenkin aina väkeä. Voin vain kuvitella, mikä on ollut ranskalaisen tutkimusmatkailijan fiilis löytäessään 1860-luvulla temppelin ja ylittäessään pitkän sille johtavan vesialtaiden yli kulkevan sillan ja edetessään temppelikerrosten läpi tasolta toiselle silloin todennäköisesti viidakon rehevöittämien temppelialueiden läpi. Ja näin kuvittelinkin.

Tissejä joskus hiplattu?

Kuiva kylpylä!?

 

2010-luku edessä, 1100-luku takana.

Kolmantena kolusimme Banteay Srein temppelin. Se on tunnettu hienoista yksityiskohtaisista kaiverruksistaan. Angkor Watin jälkeen pieni kaiverrustemppeli ei päässyt ihan oikeuksiinsa, mutta olihan ne perkuleen hienosti osattu tehdä vielä silloisilla menetelmillä. En pystyisi ihan heti perässä.

Viimeisenä kolusimme Khmerien silloisina aikoina 1200-luvulle asti asuttaman kaupungin. Sekin sisälsi useita erilaisia temppeleitä ja taivaaseennousuportaaleja, joista vaikuttavin oli Bayon. Sen sokkelomaisuus oli kiehtovaa ja sai seikkailu- ja tukimusvietin päälle. Siellä sokkeloiden nurkkia kolutessa tuli mieleen, että siellä saisi kuvattua hyvin jotain kauhuleffaa. Tämän mielikuvan synnyttämä pelko ei ollut kuitenkaan syy sille, että vatsassani alkoi yhtäkkiä kiertämään aivan sietämättömästi. Olin jo valmis riu'ulle johonkin temppelin nurkkaan, mutta Mumsku sai ylipuhuttua, etten nyt voisi kuitenkaan tänne Khmerien temppeliin jättää jätöksiäni. Sokkelosta ulos juostua oli reikävessoilla asioidessa opituista taidoista hyötyä.

Mikä läpi käymistämme temppeleistä nyt sitten oli hienoin; Ta Phrom luontonsa, Angkor Wat mahtipontisuutensa, Banteay Srei kaiverrustensa ja Bayon sokkelomaisuutensa ansiosta. Jos itse uutena Khmerien kuninkaana tekisin temppelin, niin yhdistäisin nämä kaikki. Lisäksi yhdistäisin omaan tyyliin käytännöllisyyden, maiseman ja viihteellisyyden. Mielenkiintoinen ajatusleikki.

Pikkukaveri masussa

Nykyisistä temppeleistä pokaali täytyy kuitenkin ojentaa ansaitusti Angkor Wat:lle. Temppelialue on kuitenkin jo nyt aika turistoitunut ja muut turistit, narut, liiankin siistityt nurmet ja osittain jo rappeutuneet temppelit vaikuttavat kokemukseen mielikuvitusleikeistä huolimatta. Löytyisiköhän vielä esim. Pohjoisnavan jäätiköiden alta jokin sulina aikoina eskimokansojen edeltäjien tekemä aivan koskematon temppeli? Tai toisaalta jään sulaessa veden alle jäänyt Atlantis?

Temppeleiden jälkeen sovimme menevämme Mumskun toivomaan Gourmet jätskipaikkaan ja Paapun paikallisempaan kaljapaikkaan. Paapun syrjäisempää kaljapaikkaa etsiessämme eksyimme ensin "Three Brothers" nimiseen paikkaan, jossa oli kuulemma myös hierontaa tarjolla. Hieman ilmapiiriä nuuskiessamme ja verhoillut hieromakopit bongatessamme toetesimme olevamme jossain pienimuotoisessa homobordellissa. Olisihan se pitänyt jo nimestä arvata. Tarjontaa tarkemmin zoomailtua kai sieltä naistakin olisi saanut.

Jätimme tässä viehättävässä paikassa kaljat juomatta ja siirryimme toiseen bambumajapaikkaan, joka osoittautui myös jotenkin hämäräksi. He luulivat meitä varmaankin joksikin Lonely Planetin kirjoittajiksi. Muutaman eri tarjoilijan jälkeen jokin ravintolapäällikkö tuli yrittämään ottaa kaljatilaustamme vastaan, mutta päätimme jättää tämänkin paikan sittenkin väliin.

Kun kolmaskin paikka alkoi vastaavalla tarjoilijoiden sekoilulla Mumsku oli jo sen verran hämillään, että oli turha yrittää kysyä häneltä mitään liian pahoja, kuten mihin pöytään hän haluaisi istumaan tai mitä juoda :) Valitsin jalkapalloscreeniä vastakkaisen pöydän ja aloitimme kaljan tilaamisen yrittämisen. Suolapähkinöitä tuli pöytään, mutta kaljapullomme päätyivät hieman taaempana olevaan pöytään jäiden sekaan kylmenemään. Drinkkilistassa luki vain "Angkor Wat beer" ja erilaisia hintoja. Koko oli ilmeisesti ilmoitettuna niiden välissä olevissa Kambodzan kielisissä koukeroissa. Halusin jo olutta, joten ajattelin mennä osoittamaan tiskille, mitä haluan. Mumskun laskujen mukaan 7 tarjoilijaa seurasi ympärilläni, kun osoitin kaljahanaa ja sen perään kannua :D. Tilaukseni jälkeen löytyi vielä yksi harhaileva ja sekoileva tarjoilija joka tuli kyselemään mitä haluaisin, joten katsoin parhaaksi käydä vielä toistamiseen tiskillä varmistamassa, että haluan kannullisen kaljaa. Siellähän se jo hanan alla täyttyi.

Eräs Mumskun kauneutta ihaillut tarjoilijatar palveli meitä hyvin, vaikkei englantia kuin pari sanaa osannutkaan. Hän varmisti, että lasimme pysyisivät täynnä, toi hyttyskäryttimen Mumskun itikoista vihjatessa ja pyyhiskeli pöydästä kannusta huurustuneet vedet. Mumsku tuntuu olevan täällä kuin filmitähti ja Angkor Watikaan ei tuntunut olevan joillekin yhtä mielenkiintoinen valokuvauksen kohde, kuin tämä pohjoisen kaunotar.

Olutkannullisen jälkeen söimme vielä Prar Chaassa ensimmäisen Kambodian BBQ:n, ihan ykkössafkaa! Erilaisia lihoja käristellään itse eräänlaisessa grillissä johon pyöritellään jotain silavaa tirisemään ja vihannekset ja pastat tirisevät ympärillä nesteessä. Oli siinä krokotiilia ja mustekalaakin tutumpien lihojen ohessa. Mustekalan mausta en ole oikein oppinut vielä pitämään, mutta Mumskun mukaan vaatii ~15 maistantakertaa lapseltakin tottua johonkin uuteen makuun. Eilen kertyi sitten lähemmäs 10, jos jokainen suupala lasketaan. Krokotiili sen sijaan on hyvää, maultaan jostain possun ja naudan välimaastosta, joskin sitkeää.



Jos matkakärpänen iski, niin:
tästä on helppo aloittaa ;D

Tai voihan sitä:
himassakin hauskaa pitää!