Päivä 23. BHGH, Rappe- rapukoiran jälleennäkeminen kirj. Mumsku

Maailmanloppua ei sitten taaskaan tullut. Heräsimme uuteen aamuun aivan normaaliin tapaan kello 8 aikaan. Merkkejä maailmanlopusta ei ollut havaittavissa. Tosin jossain vaiheessa pienessä mielessäni käväisi ajatus, että mitäpä jos se olikin tullut ja vain Koh rong oli siitä selvinnyt. Myöhemmin tämä ajatus tuli kuitenkin todistettua vilkkaan mielikuvitukseni aikaansaannokseksi. Kävelimme nimittäin viidakon halki saaren toiselle puolelle ja pääsin tarkistamaan asian facebookista. Isäni siellä kirjoitteli, että olipa kiva kuulla meistä pitkästä aikaa. Hän oli jo ilmeisesti ehtinyt huolestua, kun meistä ei ollut kuulunut mitään yli viikkoon.

Vesimeloneita kaupan.

Lähdimme tosiaan aamupäivällä patikoimaan Eemelin ja Tuukan kanssa saaren toiselle puolelle. Olimme varoitelleet Tuukkaa viidakkopolun haastavasta alusta. Aluksi hän kyselikin hiukan huolestuneen oloisena, jatkuisiko jyrkkä nousu vielä kovinkin pitkään. Oman lisänsä tähän epäröintiin saattoi myös antaa Tuukan pitkäksi venynyt ilta baarilla :) Patikointi saaren toiselle puolelle sujui hyvin. Matkaan kului huomattavasti vähemmän aikaa kuin ensimmäisellä kerralla. Alkumatkasta kaksi BHGH:n pientä söpöä koiranpentua lähti seuraamaan meitä viidakkoon. Kävi vähän sääliksi niitä pieniä rääpäleitä, kun ne väkisin yrittivät kiipeillä isoja kiviä ylöspäin perässämme. Välillä pennut putosivat mukkelismakkelis ja taas hetken päästä ne yrittivät sitkeästi seurata meitä. Yritimme hätystää niitä takaisin guesthouselle, mutta pennut eivät meinaneet luovuttaa millään. Vasta jonkin matkan päästä ylhäällä polku kävi niille liian mahdottomaksi, eivätkä ne enää pystyneet seuraamaan meitä. 

Pikkuiset pennut BHGH:lla <3

Päästyämme saaren toiselle puolelle ostimme marketista kylmät limpparit ja istuimme alas wifittelemään ja vaihtamaan pikaisesti kuulumisia Suomeen facessa. Hetken siinä istuttuamme Paapu alkoi katsoa yhtä harvinaisen sikeästi nukkuvaa koiraa ja tajusi sen olevan vanha tuttavamme rapukoira-Rappe. Olimmekin jo eilen hiukan ikävöineet uskollista ystäväämme. Eräs Tuukkaan jo aikaisemmin Sihanoukvillessä törmännyt Steven tiesi kertoa, että Rappe oli eilen tullut heidän venekyydillään meidän puolelta saarta toiselle puolelle. Rappe oli kuulemma lähtenyt päättäväisesti uimaan kohti venettä ja olihan se sitten tietenkin nostettu kyytiin. Varsinaisena maailmanmatkaajana se lähti taas seuraamaan meitä, kun kävelimme rannalla.

Rappe ottaa easysti <3

Vähän matkaa pääsimme kulkemaan rauhassa, kunnes vieraat koirat saartoivat Rapen ja ajoivat ressukan mereen. Meressä Rappe näki ankkuroidun pitkähäntäveneen ja päätti toisten koirien räksyttäessä rannalla uida veneeseen turvaan. Se ei kuitenkaan huomioinut, ettei veneessä olisi tällä kertaa ketään nostamassa sitä kyytiin. Rapen menoa katsellessa tuli kamala sääli. Koirat eivät päästäneet sitä maihin, eikä se päässyt veneisiinkään omin avuin. Paapu päätti mennä uskollisen ystävämme avuksi ja tuoda sen turvallisesti rantaan, mutta toiset koirat eivät sitä sallineet. Paapu päätti ratkoa pulman nostamalla Rapen pieneen rannan lähellä kelluvaan veneeseen. Siellä se kurkki hömelönä laidan ylitse ja heilutti häntäänsä. Eihän siinä sitten kauaa kulunut, kun herra molskautti itsensä takaisin mereen ja lähti uimaan kohti rantaa. Rantautuminen onnistui vähän paremmin, eikä Rappe saanut kimppuunsa kuin yhden koiran. Tuukka oli puolestaan tällä kertaa puolustamassa ystäväämme. Lopulta toinen koira kyllästyi jahtaamaan Rappea ja pääsimme kaikki jatkamaan matkaamme. Kävimme näyttämässä Tuukalle treehouse bungaloweja ja onnistuimme jättämään Rapen sinne turvaan.

Löysimme rannalta  tuttua seuraa.

Ystävä hädässä tunnetaan.

Pelastettu Rappe veneessä.

Kävimme syömässä Monkey island:issa hyvät sweet and sour pallerot ja suussasulavat banaani- suklaa pannukakut. Törmäsimme rannalla Phnom penh:issä tapaamaamme pariskuntaan Anaan ja Joshiin. Olimmekin kuulleet Alexilta Sihanoukvillessä, että kaksikko oli myös tulossa Koh rongille. He yöpyivät saarella Monkey republic nimisen paikan bungalowissa. Kehuimme heille meidän puolen rantaa ja mukavaa guesthousea. He lupailivat tulla jossakin vaiheessa lähipäivinä käymään.

Pitkähäntäveneellä takaisin BHGH:lle.

Ranta ja tutut bungalowit näkyvissä.

Tulimme pitkähäntäveneellä takaisin BHGH:lle iltapäivällä. Ajattelimme viidakkopatikoinnin yhteen suuntaan riittäväksi suoritukseksi. Päätökseen vaikutti myös rinkat, jotka haimme säilytyksestä the rising sun:ista. Kävimme pesulla ja ihailimme auringonlaskua omalta terassiltamme. Viritimme terassille toisen riippukeinun viereen rinkasta löytyneen riippukeinumme. Terassilla oli täydellistä makoilla yhdessä ja ihailla merta. Kirjoittaessani tätä päiväkirjaani kuuntelimme samalla Musea ja ihailimme öljylyhdyn valossa saaren ja meren yläpuolella näkyvää salamointia. Oih, tällaista sen elämän pitäisikin olla :)

Riippukeinussa päiväkirjan kirjoittamista.