Päivä 20. Koh Rong, saapuminen Broken heart guesthouselle kirj. Mumsku

Aurinko nousee Koh Rongilla.

Pienokaiset lähtevät kouluun auringon noustessa.

Paapu fiilistelee uutta alkanutta päivää.

The rising sun gueshouse.

Heräsimme The rising sun guesthousesta auringon noustessa ja lähdimme käppäilemään viidakon halki kohti toisella puolella saarta sijaitsevaa Broken heart guesthousea. Olimme valmiiksi asennoituneet, että reissusta tulee hikinen ja ötökkäpitoinen. Alkumatkasta polku oli melko helppokulkuinen ja kasvillisuus ympärillämme matalaa. Polku kipusi koko ajan ylemmäs. Ylhäällä mäen rinteellä polku muuttui tiheän kasvillisuuden ansiosta ajoittain hiukan vaikeakulkuisemmaksi. Välillä polku risteytyi useaan eri suuntaan ja olimme hiukan epävarmoja oikeasta suunnasta. Huomasimme jossain vaiheessa, että oikea polku oli onneksemme merkattu punaisilla maalitäplillä.

Viidakkopolun alkumetreiltä.

Olimme spyykanneet itseämme kohtaamaan tällä patikoinnilla keikenlaisia viidakon kummajaisia. Matkalla törmäsimme muun muassa muurahaisarmeijaan, liskoihin ja erilaisiin hämähäkkeihin. Olimme kuulleet, että saaren toiselle puolelle menemiseen kuluisi aikaa noin kaksi tuntia. Meillä vaellukseen useine taukoineen kului noin puolitoista tuntia.  Reitin lopussa oli ehdottomasti vaikein osa. Meidän piti laskeutua jyrkkä rinne alas ennen kuin pääsimme nauttimaan Sok san beachin 7 kilometrin pituisesta paratiisimaisesta hiekkarannasta. Olin hyvin tyytyväinen, että olin aamulla ymmärtänyt valita jalkineiksi lenkkarit. Rantasandaaleissa tämä reissu olisi voinut saada joitakin ei toivottuja uusia käänteitä :D

Muurahaisten polku.

Eemeli lähdössä laskeutumaan polkua alas.

Hämähämähäkki kiipes langalle.

Näimme polulla laskeutuessamme suomalaisen pariskunnan. He kertoivat tulevansa rannan toisesta päästä, Sok san:in kalastajakylästä. He olivat majoittautunut kyläläisten ylläpitämään bungalowiin. Saimme kuulla pariskunnalta koko Koh rongin saaren olevan melkoisen täynnä ja he vihjasivat, että majoitusta saattaisi olla vaikea löytää. Olimme jo hiukan huolissamme, pääsisimmekö ollenkaan nauttimaan yöpymisestä tällä paratiisimaisella rannalla. Lopulta viidakkopolku toi meidät BHGH:n ravintolan viereen. Kysyimme heti ravintolasta (toimi guesthousen respana), olisiko bungaloweja vapaina, ja olihan niitä. Yövyimme aivan merenrannan läheisyydessä, omassa rauhassa, tiheän kasvillisuuden keskellä. (25$/yö) Aivan unelma paikka. Samuel päätti yöpyä dormissa (10$/yö). Ensimmäisen yön hän sai viettää omassa rauhassa dormin ainoana asukkaana.

Dormi bungalow.

Maisema meidän bungalowin terassilta.

Ranta.

Kelluva pariskunta lomailee.

Kävimme polskuttelemassa turkoosin värisessä puhtaassa vedessä ja päätimme vuokrata guesthousen ravintolasta snorkkelit (1$/kpl). Lähdimme snorklailemaan bungalowien edustalle rantakivikkoon. Näkyvyys oli ihan kohtalainen ja kalojakin näkyi montaa eri sorttia. Näimme myös vilaukselta rauskun, joka ui pelokkaana meitä pakoon. Monen tunnin snorklailujen jälkeen kävimme "suihkussa". Peseytyminen hoidettiin vanhaan hyvään tapaan kylmällä kaivovedellä ja "äyskärillä". Näihin pesuhetken olosuhteisiin tottui nopeasti ja ainakin itse huomasin pian nauttivani hommasta. Ainoa kurja juttu oli vain vaihtovaatteiden vähäinen määrä, sillä olimme jättäneet rinkkamme säilöön toiselle puolen saarta the rising sun guesthouselle.

BHGH oli kaikessa mahtavuudessaan varsinainen viidakkoeläinten paratiisi. Rannalla upeassa vaaleassa korallihiekassa asui lukuisia rapuja ja hietakärpäsiä. Kasvillisuudessa bungalowien luona asusteli muun muassa rottia, liskoja ja termiittejä. Ylempänä viidakossa puolestaan oli apinoiden, villisikojen, lepakoiden ja käärmeiden asuinsijat. Upea paikka uskomattomalla paratiisimaisemalla, mutta sanoisin ettei se sovi ötökkä-/ käärmekammoisille.

Liskonen.

Siipiveikko.

Illalla kävimme syömässä guesthousen ravintolassa The makkaraperunat ja suuntasimme taskulamppujen valossa kohti rantabaaria. Baarin suuaukolla portaissa oli ripustettuna kyltti "closed". Menimme kyltistä huolimatta istuskelemaan baarin terassille ja katselimme upeata tähtitaivasta. Olimme sattumalta lukeneet Marko Kososen kirjoittaman Rock`n roll suicide Bar, lopun aikojen matkakirjan. Kirja kertoi baarin perustamisesta Koh rongin saarelle. Katselimme tähtiä ja vietimme siis iltaa entisen Rock`n roll suicide baarin terassilla. Olimme jo lähdössä baarista nukkumaan bungaloweillemme, kun kuulimme guesthousen omistajan Jonesin huutavan suomeksi: "tulkaa käymään täällä!" Menimme käymään Jonesin bungalowilla ja maistelimme Jekkua, Pastista ja tietenkin Kossua. Siinä sitten tuli useampikin huikka maisteltua, sillä olimme Jonesin vieraina varmaankin kello neljään asti.