maanantai 7. tammikuuta 2013

Päivä 7. Don Det - Ilta Paapun silmin, kirj. Paapu

Tee toiselle niin, kuin haluaisit itsellesi tehtävän, hyvä karma, kun toimit hyvin saat itsekin hyvää tai mitälie... Tänään se kuitenkin piti paikkansa.

Mumskun huonovointisuuden alettua kävin kyselemässä pääkadun varren putiikeista vatsatautiin lääkkeitä tai neuvoja, mistä lääkkeitä voisi mahdollisesti löytää. Ainut mitä kuitenkin jäi käteen oli tieto, että jos vatsatauti äityisi todella pahaksi, pääsisi skootterilla viereiselle Don Khonin saarelle sairaalaan.

 Menin Guesthousemme terassille kuuntelemaan musiikkia ja lukemaan ja päivystelemään auringonlaskua. Mumsku tunsi olonsa edelleen huonovointiseksi ja jäi lepäämään. Kun aurinko alkoi jo saavuttaa taivaanrantaa ajattelin vielä käydä kysäisemässä, josko Mumskukin haluaisi liittyä seuraan. Bungalowissa oli kuitenkin päässyt suolistoriemut valloilleen. Menin takaisin terassille ja olin jo aiemmin maininnut guesthousen pitäjille taudista, jotta he olisivat ymmärtäneet Mumskun kalpean olemuksen syyn, mikäli hänkin olisi liittynyt seuraan. Kerroin heille, että tauti oli muuttunut pahempaan suuntaan. Hekin mainitsivat ensimmäisenä sairaalan, mutta toinen tiesi, etten enää olisi skootteriajokunnossa. Hetken keskusteltuaan toinen sanoi;"Gimme 10 000, I get the medicine". Tämä 1 € hintainen heidän itsensäkin kuulemma käyttämä lääkepakkaus ei liene ihan ensimmäisenä listalla länkkäreille tarjottavana. Tuntui, että kaikki neuvoivat farangin ensisijaisesti sairaalaan. Mutta lääkkeet saatiin oikein kotiinkuljetettuna, wuhuu!


Mumskun saatua lääkkeet lähdin hakemaan hänelle purtavaa valmiiksi, jahka olo alkaisi kohenemaan. Samalla ajattelin käydä Reggaebaarissa wifittämässä ja yhdellä. Baarissa oli aiemmin päivällä kalastamassa ollut Irlantilainen 3 vuotta reissun päällä ollut Tom (joka oli jäänyt ilman saalista) ja Madventuresin "Happy Hangover specialistakin" tuttu baarinomistaja Mr. Wat. He pyysivät minua seuraansa ja mainitsin Mumskun vatsataudista. He osasivat neuvoa ORASOL liuoksen, joka osoittautuikin toimivaksi lääkkeeksi ja nesteiden palauttajaksi. Kerroin käväiseväni viemässä Mumskulle Orasolit ja toipilasmurkinat ja palaavani sitten takaisin.


Don Det:llä baarit menevät kiinni jo klo 23.00, joka on sinänsä ihan hyvä aika, sillä yöelämä alkaa heti auringon laskettua klo 18.00, eikä saarella sen jälkeen oikeastaan ole muuta tekemistä, kuin baareilu. 5h on siis ihan riittävästi ja uusi päiväkin alkaa kuitenkin heti täydellä teholla auringon noustua klo 6.00. Mr. Wat kertoi, että pidempään aukipitämisestä baarien pitäisi maksaa jotakin extraa. Naapuribaari oli kuulemma juuri edellisiltana jäänyt kiinni liian pitkään aukiolosta ja saanut pikavoiton. Mr. Wat kertoi myös muita tarinoita, kuten kuinka Laosilaiset sodanaikana purkivat Jenkkien kylvämiä rypälemiinoja ja tekivät näistä heidän omista pommeistaan ansalankoja, joita Jenkit sitten yrittivät taas toisilla massiivisilla pommituksillaan räjäyttää. Palattuani bungalowille ajattelin maistaa vielä pari Mumskulle tuomaani sipsiä. Jäi niitä hänellekin kolme.

Aamuyöstä sain kiittää sitä karmaa tai mitälie, kun oli meikäläisen vuoro juosta pöntölle. Olipahan jo kaikki lääkkeet valmiina, koska Laolaisnainen oli tuonut tuplasatsin, mikäli Mumskun huono olo olisi jatkunut seuraavanakin päivänä. Eli vessakäynnin jälkeen vain napit ja liuokset naamaan ja uudestaan unta palloon.

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos matkakärpänen iski, mutta haet jotain easympää reissua, niin:
Täältähän niitä löytyy ;D

Tai jos et just ny jaksa lähtee reissuun, niin:
Tämäkin on mukavaa ajanvietettä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti