sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Päivä 28. Otres beach kirj. Mumsku

Tällä kertaa aamuisena vieraana bungalowin edustalla olikin söpö röhkivä porsas.
Lepäilimme aamulla pitkään ja päätimme lähteä käymään Lonely planetista löytämälläni CT- klinikalla. Eemelin olo pysyi siedettävänä vain paracetamolin avulla. Mikäli hän ei ollut ottanut lääkettä, kuume nousi nopeasti korkeaksi. Eemeli kertoi klinikalla oireensa ja joutui samantien verikokeisiin. Lääkäri epäili oireiden perusteella denguekuumetta, muttei ollut asiasta aivan varma, sillä monet muutkin trooppiset sairaudet oirehtivat samalla tavalla. Lääkäri olisi halunut Eemelin jäävän klinikalle lepäilemään, mutta ei hän sinne malttanut jäädä. Sovimme, että tulisimme illalla takaisin kuulemaan tulokset. 

Paapu odottelee vuoroaan CT klinikan pihassa.
Sairaalan "lepopuoli" oli eräänlainen iso halli, jossa oli useita sänkyrivejä vierekkäin. Ovet kadulle olivat sepposen selällään, niin että kaikki ohikulkijat näkivät potilaat. Hoitohenkilökunta ja omaiset suhailivat edes takaisin tippaletkun päässä olevien potilaiden ympärillä. Klinikka sijaitsi vilkkaan tien varrella. Kaikki liikenteen äänet ja katupölyt pääsivät suoraan avoimista ovista sisään lepohalliin. Täytyy muistaa, että tämä klinikka oli kuitenkin paras mikä Sihanoukvillestä, ja varmasti koko Kambodzan rannikolta löytyi. Klinikalla oli paljon turisteja, koska se oli ainoa paikka jossa hoitohenkilökunta osasi edes jonkun verran englantia. 

Menoa Sihanoukvillen kaduilla
Lupasimme tulla takaisin klinikalle klo 18.00 kuulemaan verikokeiden tulokset. Meidän majapaikastamme Otres beachilta oli melko pitkä matka downtown:iin (klinikalle) ja Sihanoukvillen rannoille, joten päätimme kuluttaa aikaa keskustassa, jottei meidän tarvisi ajalla edestakaisin majoituksen ja klinikan väliä. Päätimme lähteä katsomaan Sihanoukvillen isoa siltaa, joka Lonely planetin mukaan veisi Koh pos saarelle. Sillalle oli pääsy kielletty, joten saari jäi tällä kertaa meiltä valloittamatta. Luin jälkeenpäin tästä mysteeriksi jääneestä saaresta internetistä ja koin tulevani viisaammaksi. Jokin venälainen yhtiö oli ilmeisesti ostanut saaren ja alkanut rakentaa sinne ökyhotelleja ja resortteja. Uusien hotellien myötä saarelle tarvittiin mahtava uusi silta, jota pitkin turistien olisi helppo kulkea Sihanoukvillen ja saaren väliä. Hankkeen venäläisjohtaja oli kuitenkin hairahtanut Kambodzan viettelyksiin ja hänet tuomittiin vankeuteen seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa. Ilmeisesti tästä syystä siltahanke on tällä hetkellä täysin pysähdyksissä. Itse ainakin välttäisin turistina tommosen miehen hotelleihin astumista viimeiseen asti! Moraaliton ihminen ja vallan väärinkäyttö on jotain sairasta!

Koh Pos:in saarelle vievä uusi silta.
Ajelimme scootterilla katsomaan monia eri rantoja ja pysähdyimme katselemaan samoja apinoita, jotka olimme jo tavanneet ensimmäisenä päivänämme Sihanoukvillessä. Niiden päätöntä, jollakin tavalla ihmismäistä menoa oli huvittava katsella. Kävimme Ochheuteal beach:illa lepäilemässä lemon ja dragonfruit pirtelöistä nauttien. 

Järvi Sihanoukvillessä.
Odottelimme kellon tulevan sen verran, että voisimme mennä kuulemaan verikokeiden tuloksia. Paapulta mitattiin klinikalla kuume. Se oli taas noussut suuriin lukemiin 38.6. Odottelin sairaalan ulkopuolella penkillä, kun sairaanhoitaja tuli pyytämään minut Paapun luokse sisälle. Odottelimme huoneessa jonkin aikaa lääkäriä. Olin aluksi hiukan hämmentynyt, kun lääkäri kertoi minulle testin tuloksista ja kyseli minulta tarkempaa tietoa oireista. Mieleni teki korjata tilanne ja kertoa lääkärille, että hänen potilaansa makaa tuossa viereisellä sängyllä eikä istu tässä vastapäätä tohtorin työpöytää. Jossakin vaiheessa lääkäri kuitenkin selvitti tilanteen kertomalla, että minä saisin toimia Paapun sairaanhoitajana. Ilmeisesti tästä syystä hän kertoi tulokset ja hoitomenetelmät minulle. Meille jäi vielä hiukan kysymysmerkiksi, pystyikö verikokeesta edes näkemään, oliko Paapulla denguekuumetta. Meitä pyydettiin tulemaan seuraavana aamuna takaisin vastaanotolle. Tällöin otettaisiin ilmeisesti liuta uusia kokeita. Meidän lähtiessä lääkäri vielä painotti, että mikäli olo menee voimattomaksi, pitää tulla välittömästi takaisin. 

Lähdimme klinikalta kohti Otres beachia. Kävimme matkalla jälleen kerran siirtämässä sukellusreissua ylihuomiselle. Pääsimme takaisin kämpille ja Paapu pääsi vihdoin punkkaan nukkumaan tautiansa pois. Opin itsekin saman unirytmin, vaikka en kipeä ollutkaan. Nukahdin iltaisin viimeistään kello yhdeksän ja aamulla heräilin kahdeksan aikoihin.

Aurinko laskee Otres beachilla. Näkymä bungan rantatuolista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti