Päivä 29. Otres beach kirj. Mumsku & Paapu

Aamulla aikaisin siirryin bungalowistamme rannalle ihmettelemään  uuteen päivään heräilevää Otres beachia. Meno rannalla oli vielä tähän aikaan todella vähäistä, vain ravut raatoivat työssään. Näin taas samojen lehmien jolkottelevan rantaviivaa pitkin takaisin laitumelleen. Rantatuolissa oli hyvä heräillä ja ihmetellä maailman menoa. 

Otres beachin koirat.

Lähdimme aamupalan jälkeen käymään taas  CT- klinikalla. Siellä Paapusta otettiin uudet verikokeet. Tulosten sanottiin olevan valmiit jo tunnin päästä. Niinpä huruttelimme scootterilla Ochheuteal beachille odottelemaan. Lepäilimme varjoisessa rantatuolissa pitkän tovin ja nautimme kookoksesta. Lähes kaikista rantabaareista sai tilata tuoretta kookosta 1$ hintaan. Rantatuoleissa ei ollut mitään erillisiä maksuja, riitti että tilasit jotakin baarista.

Sairasteleva Paapu ja tuore kookos.

Paapu oli jo moneen otteeseen sanonut, ettei klinikalle meno hyödyttäisi mitään ja ettei kokeista kuitenkaan löydy mitään. Lähdimme kuitenkin ajelemaan klinikalle ja saimme jo toiset sakot kansainvälisen ajokortin puuttumisesta. Yritimme kiertää poliisit ajamalla vähän matkaa takaisinpäin, mutta joka suunnassa oli ratsia. Emme siis onnistuneet tälläkään kertaa välttämään sakkoja. Huomasimme, että poliisit päivystivät turisteja joka päivä Sihanoukvillen isoilla teillä. Sakkojen hinta oli jotakin 4-6 euron välillä. Oikeastaan parempi sana sakolle voisi olla tässä tapauksessa poliisien lahjusraha. Mitään virallisia papereitahan näistä sakoista ei tietenkään kirjoitettu. Jostain kuulimme, että uuden vuoden tienoilla poliisit keräsivät vähän ylimääräistä rahaa sakottelemalla ahkerasti etenkin turisteja. 

Pääsimme lopulta klinikalle ja Paapu lähti kuulemaan testin tuloksia. Tovin kuluttua hän palasi klinikan pihalle luokseni kertomaan, että testin tulosten mukaan hänellä oli denguekuume. Tämä tarkoitti, että meidän piti unohtaa sukellusreissut tällä lomalla. Piti keskittyä siihen, että Paapu sai levättyä, jotta pysyisi matkustamaan muutaman päivän päästä Bangkokiin. Klinikan sairaanhoitaja varoitteli, ettei lentokoneeseen välttämättä oteta kuumeista matkustajaa. Hän neuvoi pyytämään varmuuden vuoksi lääkäriltä lentokieltotodistuksen, jonka avulla lennon ajankohtaa olisi voitu siirtää. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että olisin lentänyt itsekseni Bangkokista Suomeen.

-Mumsku

Kohmelokuumeinen zombiemoodi jatkuu, mutta lievenevän suuntaisena. Eipä tässä silti hirveästi varmaan eroa muista varjoisella aurinkotuolilla makoilijoista. Kävellessänikin näytän varmaan vain syöneeni samoja yrttejä, kuin jotkut muutkin samoajat.

Vatsalääkkeet jäi hakematta tältäillalta, koska sain hoidettua vessakierteen. Paikallisten poliisien aktiivinen "sakotus" ilman paitaa/kansainvälistä ajokorttia ajamisesta tai mistä lie ei myöskään innosta ravaamaan klinikalla turhanpäiten. Näitä kerjuuratsioita tuntuikin lähipäivinä ilmestyneen vähän joka kiertotiellekkin Ochheuteal beachin ja down townin välille. Mietin, millaisessa tilanteessa paikallisista poliiseista olisi oikeasti hyötyä matkaajille. Ehkä he olemassaolollaan pitävät suuremman rikollisuuden syrjässä. Ja yllättävän turvalliseksi täällä olonsa tunteekin. Pahin pelko taitaa olla nuo poliisiratsiat:) Tosin niihinkään ei kyllä voi menettää kuin rahojaan, sillä Kambodzassa taitaa kaikki laitonkin olevan laillista, mikäli vain kyhnyä löytyy.

Tänä iltana tuli tehtyä raskas päätös. Koska lääkäri totesi tautini dengueksi, pelästyin sen verran, että katsoin parhaaksi perua liveboardin. Tämä kirpaisi. Enkö nyt pääsisikään näkemään, miltä Kambodzan vedenalainen maailma näyttäisi sukeltajan silmin? Vaikka sainkin sitä jo ihailla useaan otteeseen snorklatessani Koh Rongin saarella, en silti tunnu pääsevän ajatuksesta yli.

Homostelevat koirat.

Iltauinnilla.

-Paapu


Jos matkakärpänen iski, niin:
tästä on helppo aloittaa ;D

Tai voihan sitä:
himassakin hauskaa pitää!