Päivä 18. Kampot - Sihanoukville kirj. Mumsku

Päivä alkoi hyvillä aamupalamätöillä naapuri guesthousen ravintolassa. Vatsat täysinä lähdimme etsimään paikallista eläintarhaa. Paikan suhteen meillä ei ollut suuria odotuksia, sillä olimme lukeneet Lonely planetista tarhan nähneen jo parhaat päivänsä. Eläintarhat ovat aina jossain määrin surullisia paikkoja, eikä tämä ollut poikkeus.

Gibboni pariskunta.

Pikkuinen surullinen söpöläinen.

Eläinten häkit olivat pieniä ja matalia. Kissaeläinten luonnollisia kiipeilytarpeita ei oltu huomioitu millään tavoin. Tarhassa näkyi myös loukkaantuneita ja vammautuneita eläimiä. Jotenkin halusin uskoa tai ainakin uskotella itselleni, että vammautuneet eläimet oli otettu luonnosta hoidettaviksi eläintarhaan. Voihan se olla, että tämä ajattelutapa oli vain minun tapani parantaa omaa fiilistäni. Eläintarha kuului jonkinlaiseen villieläinten suojelujärjestöön ja siellä näkyi työskentelevän myös muutamia länkkeitä. Kaiken kaikkiaan eläintarhan alue oli laaja ja siellä olisi voinut ajaa scootterilla paikasta toiseen. Mehän olimme tietysti reippaita, liikuntaa kaipaavia nuorukaisia, joten kävelimme tukahduttavan kuumassa eläintarhassa pitkin ja poikin. 

Saaako kissaa silittää?

Roko.

Heiniä päähän ja menoksi.

Eläintarhassa oli ilmeisesti ollut joskus jonkinlainen lasten huvipuisto. Yli kasvaneen ruohon keskellä nämä ruostuneet huvipuistolaitteet näyttivät siltä kuin olisimme vierailleet Tsernobyl:issä. Meidän piti tietenkin mennä kokeilemaan karusellin kestävyyttä ja ottaa muutamat valokuvat muistoksi tästä hylätystä puistosta. 

Lapsia leikitytti :)

Tämän erikoisen kokemuksen jälkeen hyppäsimme takaisin scoottereidemme selkään ja suuntasimme kohti Bokorin luonnonpuistoa. Tiet luonnonsuojelualueella olivat hyvässä kunnossa ja maisemat näyttivät upeilta. Ajoimme ylös asti vuoren huipulle katsomaan jonkinlaisen naisbudhan jättimäistä  patsasta. Patsaan luonta näkyi kaunis maisema alas vuoristoon ja merelle. Alhaalla näkyi myös Kampotin kaupunki siltoineen. Oli hienoa katsella vuoren huipulta, miltä kaupunki, mistä aamulla lähdimme näyttää. 

Vuoren huipulla.

Suuri patsas vuoren huipulla.

Maisemaa vuoristotiellä.

Lähdimme jatkamaan matkaa Bokorin luonnonpuiston vesiputoukselle. Tähän aikaan vuodesta putous ei ollut vesimääränsä puolesta kovinkaan massiivinen. Paikkana alue oli kuitenkin hieno. Korkeuserot putouksen ylä- ja alaosilla olivat suuret ja maisema putouksilla oli jylhä. Miehet halusivat lähteä taituroimaan vesiputouksen alle jotakin pientä kinttupolkua pitkin. Jäin nauttimaan maisemasta putousten päälle. Olin nimittäin onnistunut polttamaan yläselkäni scootterin kyydissä istuessani ja päässäni tuntui, etten kestäisi enää yhtään aurinkoa. Pieni varjoinen kököttelyhetki teki siis todella hyvää. 

Bokorin luonnonpuiston vesiputous.

Olimme aikaisemmin suunnitelleet, että päästyämme perille Sihanoukvilleen menisimme Otres beachille. Eemeli ja Samuel olivat katsoneet facebookista, että Phnom penh:issä tapaamamme aussi Alex oli hehkutellut rantaa ja sen rauhallista ilmapiiriä. Ajoimmekin juuri sopivasti muutama minuutti ennen auringonlaskua rannalle. Joku Belgradlainen hiukan jotain vettä vahvempaa maistellut mies sai meidät puhuttua ravintolaansa maistelemaan aitoja italialaisia pastoja. Hyviähän pastat olivat, mutta hinnoissa oli puolet liikaa (6-7$). Söimme ja joimme ravintolassa hyvin ja toivuimme pitkästä scootterimatkasta. Olimme heti rantaan päästyämme käyneet pulahtamassa, joten pahimmat tiellä kerätyt pölyt olivat jo huuhtoutuneet mereen. Toipumista raskaista kilometreistä auttoi myös vodkavichy ja pastis anisviina. Pastista sekoitettiin kylmään veteen, jolloin juoma muuttui maidon valkeaksi.

Otres beach.

Alex tuli moikkaamaan meitä ja lähdimme yhdessä hänen suosittelemaan ravintolaan. Paikassa oli iso kattoterassi, josta näkyi kirkas tähtitaivas. Jonkun ajan kuluttua nautittuamme taivaan kannen antimista terassille tuli eräs mies. Hän pyysi meiltä seitsemää hiljaista minuuttia, jotta voisi soittaa jonkinlaisella huilulla kuulle. Soiton alettua meidän kaikkien oli vaikea pitää pokkaa ja pysyä hiljaa. Kuu laski hiljalleen ja näytti aivan siltä, että se olisi vajonnut mereen ja sitten sammunut. Vaikuttava ja ainutkertainen kokemus :)