Päivä 2. Pakse-Paksong (jatkoa edelliseen), kirj. Paapu

Vuokrattiin siis skootteri ja jätettiin rinkat skootterinvuokrauspisteeseen. Pläninä oli kiertää Bolaven Plateuta ja viettää pari yötä jossain siellä. Heti alkuun tuli selväksi, että tiellä on erilaisten kulkuneuvojen lisäksi ainakin koiria, lehmiä, vuohia, lapsia ja mummoja. Lehmä kannattaa yrittää väistää perän puolelta! Muuten se panikoi. Koira on arvaamaton (kuten mummokin) ja saattaa yrittää "väistää".

Kurvattiin kohti yhtä putousresorttia. Skootterivuokraamosta saamassamme kartassa oli merkittynä teitä ja putouksia. Heti alkuun tuli selväksi, että "skootterin pysäköinnistä" pitää maksaa aina pieni maksu putousalueelle tullessa, mutta maksu oli kalleimmassakin paikassa 5000 kipaa, eli 50 senttiä. Putous näytti aika massiiviselta johtuen varmaankin siitä, että vesi tippui suht. korkealta. Pompimme kiviä pitkin lähemmäs roiskekohtaa nauttimaan Beerlaon siinä alla. Myöhemmin kuitenkin huomasimme, että todellinen Beerlaon arvoinen paikka oli itseasiassa putouksen päällä; Nice view!

Olimme lähteneet suht. myöhään iltapäivällä liikkeelle Laosiin saavuttuamme (~14:00), joten alkoi pikkuhiljaa hämärtää. Aurinko laskee Laosissa siinä kuuden aikaan ja nousee samoihin aikoihin aamusta. Ajattelimme jäädä Paksongiin yöksi, joka oli kartan mukaan "isompi" kylä reittimme varrella. Paksong oli tyypillinen Laosilainen tienvarsikylä, jonka läpi ajaessa bongasimme kokonaista kaksi guesthausea, joten valinnanpaljouden puolesta ei tullut ongelmaa. Paikka oli pimeässä sen verran pienehkön oloinen, että olemmekohan edes vielä Paksongissa asti, vai jossakin välikylässä. Kurvasimme kuitenkin toisen guesthousen pihaan ja varasimme huoneen. Englantia täällä eipaikalliset puhu.

Oli nälkä. Ajattelimme mennä naapurissa olevaan ravintolaan jalkaisin syömään. Emme viitsineet lähteä kauemmaksi, koska skootterissamme oli valo rikki (tai näin ainakin luulimme, kunnes myöhemmin korjaamon jannu painoi minulta huomaamatta jääneen toisen valokytkimen päälle :D). No, menimme raflaan ja tilasimme "Gin kao"=ruokaa. Tarjoilijakokki tai kukaan paikalla olijoista ei ymmärtänyt edes mitä "food" tarkoittaa, joten ruokalistaa oli turha yrittää kysyä. Eikä ravintolassa tainnut olla kuin yksi ruokalaji tarjollakaan. Eli "Gin kao" tilaukseen. Päätin ottaa kyytipojaksi Beerlaon ja Mumsku halusi limpparia, joten valitsin jonkun herkullisen näköisen "päärynälimsan". Kylmäkaapin päällä oli myös Laolao viinapurkkeja, joissa oli viinan lisäksi sisällä yhdessä lintu, yhdessä käärme ja useammassa jotain juureksen näköistä.

Ruuan saavuttu yllätyimme, vaikka odotuksemme "Gin kaon" suhteen eivät olleetkaan korkealla; yksi pieni mustekala ja isomman nupin palasia riisin kanssa. Olis siinä salaattiakin ja puoliraa'aksi paistettu kananmunakin tuli pöytään. Juuri kuten opaskirjassa "matka vatsatautiin" opastetaan; puoliksipaistettua, merenelävää ja salaattia.

Mutta nälkä oli, joten syödä piti, ainkain yrittää. (Eikä edes tullut sitä vatsatautia). Onneksi Mumskukin saisi päärynälimpparillaan huuhdottua lonkerot alas. Hän kuvaili sitä "veden johon on tumpattu tupakantumppi" makuiseksi, joka oli kieltämättä erittäin osuva kuvaus. Tarkemmin tölkkiä tarkasteltua huomasimme sen olevan wintermelon teetä. Testatkaa ihmeessä. Mietin hetken, mistä Mumsku tiesi, miltä tupakantumppivesi maistuu ja mistä itse sen muistin... Mumskullekin alkoi Beerlao näyttää parhaimmalta vaihtoehdolta. Myöhemmin kuitenkin näimme Laosilaisen merenelävä keittokirjan, jossa mustekalaruoka oli oikein kansikuvassa, joten saatoimme saada ensimmäisellä aterialla oikein gourmettia. Huumorilla tämäkin ateria oli kuitenkin elämys. Pääsimmepä heti kiinni paikalliseen makumaailmaan.

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos matkakärpänen iski, mutta haet jotain easympää reissua, niin:
Täältähän niitä löytyy ;D

Tai jos et just ny jaksa lähtee reissuun, niin:
Tämäkin on mukavaa ajanvietettä!